Nettikiusaaminen

Nettikiusaaminen on mielestäni todella säälittävää, koska sitä pystyy tekemään nimettömänä eikä siitä koidu minkäänlaisia seuraamuksia kiusaajalle. Nettikiusaamisella voi saada todella pahaa tuhoa aikaiseksi. esimerkiksi valheellisen tiedon levittäminen toisesta henkilöstä on todella vakava asia, koska tieto ei koskaan poistu netistä ja saattaa vaikuttaa työn saantiin tulevaisuudessa.  I.H

Nettikiusaaminen

Nettikiusaaminen on todella ilkeää ja se voi vahingoittaa ihmistä todella pahasti etenkin henkisesti. Se on nykyajan todella iso ongelma, jota yritetään ratkaista eri keinoin. Mielestäni nettikiusaaminen ei ole ikinä oikein ja se on säälittävää. Jos jotain netti kiusataan niin siitä pitää kertoa aikuiselle tai jollekin joka voi auttaa.

N.P

Nettikiusaaminen

Nettikiusaaminen on mielestäni idioottimaista. Sitä tietääkseni tapahtuu koston merkeissä. Se voi olla todella laajaa, esimerkiksi jotkut ovat tehneet kokonaisia nettisivuja pilatakseen toisen elämän. En tajua tätä vaivannäköä vahinkotarkoituksista, koska saatat itsekkin joutua vaikeuksiin. I.Y

Nettikiusaaminen ja digitaalinen ahdistelu

Nettikiusaaminen on mielestäni kuvottavaa ja raukkamaista. Netissä on helppo sanoa muille ihmisille asioita, jotai ei uskaltaisi sanoa päin naamaa. Netissä voi myös kiusata niin monella tavalla.
 
   Minulla ei ollut melkein mitään käsitystä vakavasta nettikiusaamisesta, ennen kuin katsoin dokumentin nimeltä nettikiusaamisen uhrit Yle-Areenasta. En olisi osannut kuvitella, että netissä voi kiusata niin laaja-alaisesti. Valheellista tietoa levittävän nettisivuston teko on varsin yksinkertaista. Suulliset loukkaukset ja vihapuheet unohtuvat, mutta netissä kirjoitetut asiat pysyvät, jos niitä ei saa poistettua.

   Alastonkuvien lähettely kenellekkään ei mielestäni ole hyvä idea, vaikka niitä lähettäisi vain tyttö- tai poikaystävälle. Kuvat todennäköisesti leviävät muillekin.

   Minun mielestäni kuitenkin suurempi pahe on levitellä muiden alastonkuvia. Jos olet saanut joltakin henkilöltä paljastavan kuvan, niin se ei todellakaan oikeuta sinua lähettämään sitä muille.  Jos saat joltain tuntemattomalta henkilöltä alastonkuvan, niin kyseinen henkilö kannattaa estää tai ilmoittaa sivuston/sovelluksen ylläpitäjille.

R.Y





 

Formula 1 - Viikon Kohokohta

Mikä voisi olla parempaa, kuin sunnuntai-iltapäivä television ääressä katsomassa suomalaisten menestystä Formula 1:ssä? Pehmeällä sohvalla makaaminen ja kylmän cokiksen juonti formuloita jännittäessä on ehdottomasti viikon parhaita hetkiä.

   Formuloissa viehättävät autojen nopeus, tiukat kamppailut radalla, arvaamattomuus ja kuljettajien ajotaidot. Myös varikkotiimin ja tallin strategiset onnistumiset luovat kisaan ainutlaatuisen tunnelman. Sääolosuhteillakin on erittäin iso vaikutus kilpailun kulkuun. 

  Suuri syy siihen, miksi monen suomalaisen sunnuntai-iltapäivä kuluu ruudun ääressä, on se, että suomalaiset ajajat ovat kautta aikain olleet lajin huipulla. Kimi Räikkönen (Ferrari) ja Valtteri Bottas (Mercedes) ovat tämän hetken suomalaistähdet tässä vauhdikkaassa lajissa. Formuloita on mukavaa katsoa kavereiden ja perheen kanssa.

   Formula-tapahtuma kestää koko viikonlopun (pe-la) ajan. Koko perjantaipäivä koulussa menee Grand Prix -viikonloppua ajatellessa. Se auttaa jaksamaan koulupäivän yli. 

   F1-tapahtuman suurus tekee lajista mielenkiintoisen ja jännittävän. Miljoonat fanit seuraavat kilpailua television kautta ja onnekkaimat pääsevät paikan päälle seuraamaan spektaakkelia.

R.Y ja I.H

    

Kirja-analyysi: Outolintu

Kirja-analyysi: Outolintu
Kirjan kirjoittaja: Veronica Roth


  Outolintu - trilogian ensimmäinen kirja sijoittuu tulevaisuuden Chicagoon, joka on ympäröity läpipääsemättömällä aidalla ja sen asukkaat luulevat olevansa ainoita ihmisiä elossa. Heillä on käytössä osastojärjestelmä rauhan ylläpitämiseksi. Osastoja on viisi kappaletta: epäitsekkäät Vaatimattomat, totuudenmukaiset Rehdit, hurjat Uskaliaat, rauhalliset Sopuisat ja kaikkitietävät  Terävät. Jokaisella osastolla on oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Jokainen lapsi joutuu päättämään 16-vuotiaana, että millä osastolla haluaisi elää loppuelämänsä. Ei kuitenkaan ole varmaa, että pääset valitsemaasi osastoon, sillä jollain osastoilla uusilla tulokkailla on rankka koulutus edessä ja heikoimmat karsiutuvat. Aika brutaalia, sanoisin. Useimmat henkilöt kuitenkin valitsevat sen osaston, missä he ovat syntyneet. Ennen osastovalintaa käydään testeissä, jotka määrittävät, että mihin osastoon sopeudut parhaiten. Sitten on myös niitä, jotka sopeutuvat kaikkiin osastoihin, heitä kutsutaan divergenteiksi. Heitä luullaan uhkaksi, koska he ovat kehittyneempiä ja uhmaavat osastojärjestelmää.

    Kirjan päähenkilö on nuori, 16-vuotias Beatrice "Tris" Prior, jolla on suuri valinta edessään. Hänen vanhempansa ovat vaatimattomia, joten hän on elänyt elämänsä ensimmäiset 16 vuotta heidän osastollaan. Tris kuitenkin kaipaaa elämäänsä seikkailua ja toimintaa, koska vaatimattomat elävät hyvin yksinkertaista ja tylsää elämää. Hänen sopeutumistestin tulokset osoittavat, että hän on divergentti. Tris joutuu salaamaan asian kaikilta. Se on stressaavaa ja ahdistavaa. Pitkän pohtimisen ja harkinnan jälkeen, kun valinnan aika koittaa, hän päättää jättää perheensä ja liittyy uskaliaisiin, jossa toimintaa riittää. Uskaliaat ovat taitavia taistelijoita, jotka suojelevat Chicagoa. Valinta osoittaa, että hän on päättäväinen, rohkea ja ajattelee omaa parastaan. Minusta valinta oli onnistunut, koska hän pääsee kokemaan jotain uutta. Hän luotti sydämeensä. Koti-ikävä iskee Trisille aina silloin tällöin, mutta uudet kaverit lohduttavat silloin. Muita kirjan tärkeitä henkilöitä ovat Trisin kouluttaja ja poikaystävä Tobias "Four" Eaton, joka kuuluu itsekin uskaliaisiin ja vastaa kokelaiden koulutuksesta. Four on aluksi vähän tyly, mutta pikkuhiljaa hänelle tulee tunteita Trisiä kohtaan. Four osaa tapella hyvin ja Tris tuntee olonsa turvalliseksi hänen kanssaan.

   Kirjassa on minäkertoja, Tris itse. Minä tykkäsin siitä, koska hänen tunteet ja ajatukset tulivat paremmin esille, kun hän kertoi tapahtumista itse.  Kirjan aiheena voisi olla Toiminta ja Sci-fi. Teemana voisi hyvinkin olla mm. rakkaus, vallanhimo, selviytyminen tai ennakkoluulot. Kirjaan on luotu jännitettä monilla hurjilla toimintakohtauksilla, joita on kuvailtu erittäin tarkasti. Tarkka tilanteen kuvailu ikään kuin pysäyttää hetken ja antaa lukijalle aikaa havainnoida tilannetta.

   Kirja lukukokemuksena oli hyvä, mutta itse ainakin katsoisin elokuvan kirjan lukemisen sijaan. Olen katsonut Outolintu-elokuvan lukuisia kertoja ja tykkään siitä paljon. Osasin hahmottaa kirjan kohtaukset päässäni, joka paransi lukukokemustani. Toisaalta, se olisi voinut olla vielä parempi, jos en olisi tietänyt kirjan tapahtumia etukäteen. Pidin kirjan yksityiskohtaisuudesta. Monet asiat oli kuvailtu erittäin tarkasti. Kirjassa en pitänyt siitä, että tapahtumat seisahtuivat joskus liian pitkäksi aikaa. Kerrottiin päivä päivältä uskaliaiden normaalista elämästä, jossa välttämättä mitään jännittävää ei tapahtunut. Tämä tylsistymiseni johtuu todennäköisesti siitä, että Outolintu-elokuvassa tapahtumat etenivät paljon nopeammin ja koko ajan tapahtui jotain, niin kuin toimintaelokuvissa yleensä. Kirjan nimi kuvastaa hyvin kirjan päähenkilöä. Tris on erilainen kuin muut, joten hän on ns. Outolintu.

 Suosittelen kirjaa kaikille toiminta- ja seikkailukirjoista pitäville lukijoille. Kirja saattaa aluksi olla vähän sekava, mutta juoni nappaa mukaan, kun jatkaa lukemista. Jännitys säilyy kirjassa loppuun asti.                                                   
                                                     

R.Y

Kirja-analyysi

 Anna-Leena Härkönen Häräntappoase 

Anna-Leena Härkösen esikoisteos Häräntappoasepainettu 1984, kustantanut Otava. Teoksessa on 316 sivua jaettuna 26 lukuun. Se on palkittu J.H. Jarkon palkinnolla sen ilmestymisvuonna parhaana esikoisteoksena.  

Härkönen kirjoitti kyseisen teoksen ollessaan vasta 17 vuotias, hänen oli siis varmasti helppo samaistua kirjan henkilöihin ja tapahtumiin. Häräntappoasekertoo 16 vuotiaasta Alpo Korvasta joka joutuu tahtomattaan kesäksi maalle, hän pääsee kokemaan siellä ensi rakkautensa. Asiat eivät kuitenkaan suju ongelmitta edes maalla. Kirja koostuu paljolti Alpon tunteista ja kokemuksista. Alpo toimii kirjassa kertojana ja hän avautuu elämästään ja tunteistaan, Alpo on herkkä ja pohdiskeleva nuori mies vaikka ei sitä päällepäin aina näytäkään. Härkönen on käyttänyt kekseliäästi teoksessaan puhekieltä joka luo kirjaan oikeanlaisen tunnelman.  

Alpo lähetetään kesäksi Takkisten-tilalle peltotöihin koska tilan vanha isäntä Svante on sairastunut. Svanten vaimo Lahja on mukava vanha rouva joka ottaa Alpon lämpöisesti vastaan. Lahja huolehtii pellolle eväät ja illalla ruoan jonka yhteydessä on usein lettuja. Lahjalla ja Svantella on myös vanhempi poika Touko jota Alpo kuvailee "omituisena". Touko pysyi mysteerinä koko kirjan ajan mutta siitä sai kuvan että hänellä olisi ehkä jonkinlaisia mielenterveysongelmia, ehkä masennusta. Toisaalta mielessä kävi myös että Touko olisi homo eikä olisi sujut itsensä eikä seksuaalisuutensa kanssa. Touko on hiljainen ja sulkeutunut mutta hänellä ja Alpolla on kuitenkin jonkinlainen outo yhteys.  Takkisille on tullut töihin myös Alpoa vähä nuorempi sukulaispoika Pasi Rutanen. Pasi on Alpon mielestä rasittava kukkoileva kakara mutta tarinan edetessä Alpo alkaa kuitenkin näyttämään jonkinlaisia positiivisiakin tunteita Pasia kohtaan vaikkei sitä kenellekään suostukaan myöntämään. Pasi on ollut Takkisilla useasti ennenkin joten hän tuntee jo Torvenkylän "seurapiirit". Alpo tutustuu Rutasen kavereihin ja sitä kautta myös Kerttuun. Siitä alkaa Alpon ja Kertun rakkaustarina, Romeo ja Julia maalla. Heti ensisilmäyksellä Alpo tiesi rakastuvansa Kerttuun, "Voi miltä se näytti, Eikä se pelkästään näyttäny, se OLI. Mä näin heti et se eli ihan saatanasti. Ja mä oon ollu niin paljon tekemisissä kuolleitten kanssa et mä tiedän mitä on elävä." 

Kotona Vaasassa Alpo oli aina ollut kovis joka sanoo kenelle vaan mitä vaan, mielestäni Alposta tulee jopa vähän huono kuva alussa kuinka hän kohtelee muita ihmisiä ja luulee voivansa hallita heitä mutta sama ei tosiaankaan päde Kerttuun, "Mä en osannu käsitellä sitä ämmää. Jumalauta mä olin hulluna siihen." Kerttu oli ensimmäinen joka uskalsi hyppiä Alpon silmille, eikä se Alpoa haitannut. Ehkä se olikin yksi syistä miksi Alpo oli niin hullaantunut Kerttuun. Alpon ja Kertun välillä oli heti jotakin kaveruutta syvempää. Tarinasta teki jännittävän se kuinka rakkaustarinasta oli saatu todenmukainen ja kuinka se oli realistinen eikä mikään nuorten siirappinen happy endingtarina. Kirja kuvaa hyvin millaista nuorten elämä oikeasti on, se ei kaunistele eikä muuntele sitä. Nuoret käyttävät alkoholia, polttavat tupakkaa ja kapinoivat vanhempiaan vastaan. Mielestäni kirja omaa siis realismin piirteet melko hyvin.  

Alpo ja Kerttu joutuvat salaamaan suhdettaan kylän pahimmalta juoruilialta Anni Hurmeelta Kertun äidiltä joka yrittää parhaansa mukaan pitää heidät erossa. 

Monet nuoret kuten Alpon paras ystävä Taala Vaasasta tuntuvat pitävän neitsyyden menettämistä pikku juttuna josta pitää vain päästä pian eroon, Alpo on kuitenkin eri mieltä. Alpo haluaa sen olevan erityistä ja hän haluaa sen ensimmäisen kerran tapahtuvan oikean ihmisen kanssa.  Lopulta Kerttu ja Alpo tekevät sen. Tätäkään kohtaa ei tarinassa oltu kaunisteltu vaan siinä kuvattiin kuinka se oli molemmille uutta ja jännittävää. Nyt Alpolla ja Kertulla oli henkisen siteen lisäksi myös fyysinen side, mutta jokin oli muuttunut Kertun ja Alpon välillä.  

Mielestäni koko kirjan kohokohta ja oikeastaan ainut kohta jolla oli minulle mitään merkitystä tapahtui viimeisellä viidelläkymmenellä sivulla: " Pysy siinä pienen matkan päässä Kerttu. Jos sä hiivit lähemmäs mä voin mennä rikki. Tai tule jos haluat. Tule vaan. En mä sua pelkää. Sä et tarvii taustamusiikkia, eikä meiltä lopu sanat ja sillon ku ne loppuu niitä ei tarvita. Mä en tee sun kanssa sopimuksia. Meille ei oo olemassa mitään Happy Endiä. Sä joko oot suunnilleen mun sydämen lähistöllä tai sit sua ei oo olemassa. Kuulemiin." Tämä kyseinen kohta sai minut aika tunteikkaaksi. Kirjan olisi voinut aivan hyvin lopettaa tähän, kaikki tarpeellinen olisi sanottu. Tarina ei kuitenkaan valitettavasti päättynyt siihen. Tarina saa traagisen lopun eikä siinäkään kyllä lukijan tunteita säästelty. "Puhelin soi keskellä kirkasta aamupäivää." Alpon äiti soitti takkisille, hän ei ollut soittanut kertaakaan koko kesänä. " -Niin kun olis sellanen juttu nyt että Pekka ja minä lähdetään Mallorcalle ja täällä ei ole ketään kukkia kastelemassa niin että sinun pitäisi nyt sitten tulla pikapuoliin!" Alpo oli järkyttynyt se olisi halunnut kertoa äidilleen kaiken, kaikki syyt miksi sen pitäisi jäädä vielä takkisille. Sairas Svante joka kuolisi ilman häntä, kieroutuneet pikkuserkut, usva joka nousee joka nousee joka aamu ja ilta ja ennen kaikkea Kerttu, Kerttu jolla on pienet jalat ja oravan hampaat. Alpo ei kuitenkaan kertonut, hän kysyi vain milloin hänen täytyisi lähteä. "- Mä otin selvää linja-autoasemalta, tänään lähtee sieltä yksi postiauto kello yksi." Alpon äiti vastaa. Alpo oli raivoissaan ja loukkaantunut " Tilaa sinäkin kotiisi oma Alpo. Alpo on aina valmiina saatavilla. Alpo on kuin kumipallo, voit heitellä Alpoa sinne tänne miten lystää: Alpo kestää kesät talvet. Kokeile!" 

Kello oli viisitoista vaille kaksitoista ja auto lähtee yhdeltä. Alpon oli pakko lähteä vielä tapaamaan kerttua ennen lähtöä. Kun Alpo pääsi Hurmeitten pihaan hän marssi suoraan sisään pirttiin ja tervehti Annia mutta se vain hymähti. Samalla Kerttu tuli yläkerrasta pelkässä yöpuvussa. Alpo pyysi Kerttua lainaan ja lähti odottamaan häntä ulos. Kerttu tuli. " Mä olisin voinu mennä askeleen sinnepäin ja ottaa sen syliin. Mä olisin voinu kohottaa kättä ja pyyhkäistä hiuksia sen suusta. Mut sitä mä en tehny." Alpo ja Kerttu lähti kävelemään ja Alpo kertoi Kertulle lähdöstään, Kerttu meni ihan lukkoon. " Mitä siitä vaikka mää rakastan sua. Ei kai rakkautta oo koskaan liikaa maailmassa? Ja ei sun tarvi siinä seistä! Ala mennä! Ala mennä!" Tässä oli Kertun viimeiset sanat eikä Alpo osannut vastata niihin.  

Nyt oli aika lähteä. Takkiset ja Rutanen lähtivät viemään Alpoa autolle. Siellä odottivat Toivo Tuuhonen, Ripe, Vuokko ja Touko. Ei Kerttua. Bussi lähti ja Torvenkylä jäi taakse, Kerttu jäi. "Mä riisuin takin ja ripustin sen naulaan ja sitten mä potkaisin kengät jalasta. Sitten mä itkin." Alpo palasi kotiin mutta kaikki ei ollut enää ennallaan, edes Alpon paras ystävä Taala ei tuntunut samalta kuin ennen.  

Kirja kertoo nuorista ja heidän vaikeuksista. Jos tarinaa katsoo syvemmältä siinä ei tosiaan ole aiheena "Rakkaus voittaa kaiken" tai "Onnellinen loppu" ei. Siinä on enemmänkin aiheena että kaikki ei aina mene niin kuin saduissa, joskus elämä potkii päähän, joskus kaikki sortuu ilman että siihen voi mitenkään itse vaikuttaa.  

I.H